Millainen on elokuva arvostelu?

Elokuva-arvostelut rakentuvat melko samanlaisella kaavalla; niissä "avataan" elokuvan keskeinen idea, kerrotaan juonesta pääasiat, arvostellaan näyttelijöiden suorituksia ja puhutaan elokuva efektien laadusta.                                                                                                                                    
     Elokuva-arvostelut ovat kuitenkin kieleltään melko "epävirallisia", vaikka niissä   arvioidaankin asiapohjalta jotakin elokuvaa. Tämä näkyy esim. arvostelujen kielessä, jossa on leikittelyä, huumoria ja puhekieltä. Arvostelija kertookin  elokuvasta omaa mielipidettään, joten tekstin tyyli voi olla hyvinkin erilaista kirjoittajasta riippuen. Arvosteluissa itse elokuvasanasto jää hyvinkin vähälle, eikä siitä puhuta hienommilla ammattisanoilla. Luultavasti siksi, että lukijat eivät niitä ymmärtäisi, eikä kirjoittajan ole tarkoitus avata lukijoille elokuvasanastoa, vaan elokuvan juoni.                                                                  
   
     Elokuvan sisällöstä keskitytään kertomaan vain tärkeimmät asiat niin, että lukija pääsee selville elokuvan maailmasta, hahmoista ja juonesta. Liikaa niistäkään kirjoittaja ei tietenkään voi paljastaa. Arvostelu kertoo kyseisen henkilön näkökulman elokuvan laadusta ja katsomis kannattavuudesta. Elokuvasta ei paljasteta mitään ylimääräistä, jotta katsoja voisi itse päätellä haluaako katsoa elokuvan, vai tyssääkö kiinnostavuus jo pelkän arvostelun lukemisen perusteella. Jos arvosteltava elokuva kuuluu esim. johonkin elokuva trilogiaan, sitä voidaan arvostelussa verrata myös edeltäjiinsä. Jos elokuva on uusio versio jostakin vanhasta elokuvasta, tai sitä voi verrata toiseen samankaltaiseen elokuvaan, arvostelija kertoo yleensä mielipiteensä elokuvan onnistuneisuudesta niihin verrattuna.



(Lähteinä: Dome.fi, elokuva-arvostelut:Mahtava Oz on modernilla tekniikalla toteutettu hyvän mielen hömppäpastissi, Guillermo del Toron tuottama Mama on tahattoman koomista tusinakauhua ja Hannu ja Kerttu: Noitajahti 3D kakkaa katsojan silmään.)

Käsikirjoitus harjoitus

Kohtaus 3. INT

kuva 1 Varkaat jatkavat talon tutkimista puhelimen soimisesta huolimatta (kokokuva, jossa näkyy talo ja huoneisto, missä varkaat ovat)
kuva 2 Varkaat lähestyvät kiinnostavan näköistä kaappia olohuoneessa, joka on täynnä arvoesineitä (lähikuva kaapista, jota varkaat lähestyvät)

Varas 1: Ruvetaan hommiin, ennen kuin ne palaavat! (lähikuva varkaan suusta, joka puhuu musta hiihtopipo päässään)

kuva 3 Varkaat ottavat isot säkit esiin, ja alkavat paiskoa tavaroita mukaansa (puolikuva varkaista, jotka ottavat tavaroita kaapista)

Kohtaus 4. INT

kuva 1 Varkaat ovat tyhjentäneet kaapin (lähikuva tyhjästä kaapista)
kuva 2 Varkaat päättävät lähteä tutkimaan yläkertaa (kokokuva, jossa varkaat kipuavat portaita)
kuva 3 Varkaat kävelevät hiljaa portaissa ja vilkuilevat ympärilleen (lähikuvaa varkaiden jaloista ja ilmeistä)
kuva 4 Jostain kuuluu lattian narahdus, ja varkaat säikähtävät (puolikuva varkaista, jotka pysähtyvät pelokkaina)

Varas 2: Onko täällä joku? (lähikuvaa/puolikuvaa keskustelevista varkaista)

Edgar Allan Poe - Novelleja

julkaisuvuosi: 1984
sivumäärä: 169

Miksi: Valitsin kyseisen teoksen, koska se tuntui mahdollisista vaihtoehdoista kaikista kiinnostavammalta. Muut kirjat vaikuttivat melko yksinkertaisilta ja realistisilta, joten itseäni kiinnosti enemmän epärealistinen ja yliluonnollinen kerrontatyyli, jossa on ripaus jännitystä.

Lyhyesti: Edgar Allan Poen novelleja, jotka kertovat erilaisista jännittävistä seikkailuista. Novelleissa esiintyy outoja, yliluonnollisia ja pelottavia ilmiöitä ja asioita. Esim. pakoyritys tappolaitteesta, elävä kullasta tehty kuoriainen ja oman itsensä kuoleman katsominen novellissa, jossa päähenkilön kaksoisolento kuvastaa häntä itseään.

Fiilis: Kirjasta sai aluksi sellaisen kuvan, että se on jännittävä, ja että siinä esiintyy kauhua. Se oli kuitenkin hyvin erilainen kuin luulin, sillä kirjailijan elinaikana jännityksestä ja kauhusta oli luultavasti aika erilainen käsitys. Kirjassa oli jännitystä, mutta vain joissakin novelleissa, ja yliluonnollisuuttakin esiintyi loppujen lopuksi aika vähän. Pelottavuus ja jännitys ilmeni novelleissa enemmänkin itse niiden ideoissa, eikä niinkään kuvailussa. Novellien yleistunnelma oli kuitenkin aika tiivis ja pelko kietoutui osaan novelleista. Kirjan novelleista vain muutama oli kiinnostavia (William Wilson, kuilu ja heiluri) joissa ilmeni pelko, kauhu ja jännitys. Toisaalta  en pidä yhtään kauhusta, joten oli hyvä, että kirjan "kauhu" oli enemmänkin jännitystä. Kirjailijalla on ilmeisesti ollut aika jännittävä tapa katsoa kauhua ja hän piti kaikesta sairaalloisesta ja oudosta, kun haluaa kirjoittaa oman kuoleman näkevästä ja tappolaitteesta paenneesta henkilöstä. Suurin osa novelleista oli muutenkin aika epäselviä juoneltaan, ja niitä piti lukea joistakin kohdista uudelleen, että ymmärsi niiden merkityksen. Novellien hahmot eivät olleet mitenkään tavanomaisesta poikkeavia, vaan aika tavanomaisia ja persoonattomia. Novelleja lukiessani ainakin itse sain sellaisen jatkuvan mielikuvan, että kirjailija olisi kuvastanut itsensä monesti päähenkilöksi, vaikkei niin missään mainita. Novellit olivat hyvin erityylisiä ja niissä pompittiin asiasta ja aiheesta toiseen aika paljonkin. (viidakkoseikkailuja, meressä sukeltamista, hullujenhuone..) Kirja jäi aika sekavaksi eikä se herättänyt paljoakaan ajatuksia tai tunteita. Kirjailijan muut teokset voisivat mahdollisesti olla kiinnostavampia. En erityisesti suosittele kirjaa kenellekään, mutta toisaalta joku muu voisi arvostaa sitä ja sen ideaa enemmän, ja saada novelleista enemmän irti.