Luin Monika Fagerholmin romaanin nimeltään Diiva (1998).
Teos ei ole tavanomainen romaani, vaan se on omassa ”hallitussa
utopistisuudessaan” kerrottu vaikuttava ja mielipiteitä herättävä teos. Diiva
on kaikki voimainen, valtaa käyttävä, todellisuutta ja fantasiaa hallitseva
henkilöhahmo, jossa on jotakin yliluonnollista. Hän on lapsuuden ja naiseuden
välimaastossa elävä ”tyttönainen”, jota ei voi määritellä, ja joka ei edes itse
halua tai osaa määritellä itseään. Hän elää lapsuutensa loppua ja on samalla
kurottamassa kohti ”aikuisuuden portteja”. Diiva asuu Vartolanseudulla äitinsä
kanssa, käy koulua ja kirjoittaa päiväkirjaa kuten useat samanikäiset tytöt.
Hänellä on poikaystävä nimeltään Leo. Diiva isä viettää taiteilijan elämää
jossakin kaukana. Diivasta saakin kuvan, että vailla isän auktoriteettia
kasvanut tyttö on saanut elää melko vapaasti ja kokeilla rauhassa rajojaan.
Diiva ei kuitenkaan ole kertomus mistä tahansa tavallisesta teinitytöstä, vaan
tytöstä, jolle kaikki on mahdollista, ja joka haluaa etsiä rajoja itselleen ja
maailmalle. Diivan esikuva on sarjakuvahahmo Phoenix Marvel Girl, jonka rajattomuutta hän itse ilmentää kirjassa.
Diiva on jokseenkin narsistinen hahmo, joka ei itse tiedä, kuka
hän vielä on ja kuka hänen täytyisi olla. Diiva etsii paikkaansa maailmassa. Teos
on kaikin puolin erilainen ja ajatuksia herättävä kasvutarina. Se vaikutti
tunteisiin ja mielipiteisiin usein vahvoin keinoin. Diivalla on teoksessa
erilaisia ihmissuhteita, jotka ilmentävät Diivan oikeaa elämää ja siihen
sekoittunutta fantasiamaailmaa. Teoksessa ei ole selvää jakoa sille, mikä on
totta ja mikä utopiaa. Tunteisiin teos vaikutti siten, että osittain hahmoon
oli helppo samaistua ja häntä kohtaan tunsi myötätuntoa, kun Diiva yrittää
löytää itseään, eikä halua antaa maailman rajoittaa häntä. Myötätuntoa herätti myös
se, kun Diiva epäonnistuu ihmissuhteissaan ja kokee epävarmuutta ja pelkoa
maailman ”ennalta määrättyjä” asetelmia ja oletuksia kohtaan. Hänellä
monenlaisia ihastuksen kohteita, joiden kautta hän yrittää löytää itseään. Ne kuvastavat
teoksessa Diivan lapsuudesta aikuisuuteen pyrkimistä. Eri sukupuolten kanssa
jaetut suhteet herättävät mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten ihminen voi
toimia ja mikä on hyväksyttävää nykymaailmassa.
Diivan aikuistumista kuvaa hänen ensirakkautensa,
äidinkielen sijaisopettaja Daniel. Diivan suhde omaan opettajaan kuvastaa
edelleen Diivan aikuistumista ja jokseenkin puuttuvan isähahmon aiheuttamaa
auktoriteetin hakemista. Teoksessa vaikutuksen kohteena ovat tunteet,
mielipiteet ja yleisten normien kumoaminen. Diiva seurustelee opettajansa
kanssa, mutta teoksessa ei käy ilmi mikä siihen liittyen on totta, ja mikä
Diivan omaa kuvitelmaa. Teoksessa vaikuttavaa onkin se, että lukija joutuu itse
miettimään, mikä on Diivan mielikuvituksen tuotetta ja mikä ei. Onko hänen
kertomuksensa vain kuvitelmaa siitä, mihin hän haluaisi pyrkiä ja miten hän
haluaisi koetella rajojaan? Teos puoltaa nuoruuden huumaa ja kokeilunhalua. Se
kapinoi yleisiä normeja ja asetelmia kohtaan, ja pyrkii ulos rajoistaan. Teos
haluaa herättää mielipiteitä siitä, miten itseään ja seksuaalisuuttaan voi
toteuttaa: onko oikein, ettei suostu toisten rajaamaksi, tai haluaa rakastaa
kaikenlaisia ihmisiä sukupuolesta ja iästä huolimatta?
Toisinaan teoksessa ärsyttää se, kuinka Diiva ei halua
löytää ”omia rajojaan” ja asettua tiettyyn rooliin. Hän haluaa tehdä ja myös
tekee mitä vain, koska on kaunis ja rajoittamaton. Hän seurustelee jo ,mutta on
puhtaan viaton ja vielä lapsi. Teoksessa inhottaa se, että Diiva on vasta neljäntoista
ikävuoden tienoilla, mutta on silti niin varhaiskypsä lapsellisuudessaan. Hahmona
hän on ihailtavan suora ja peloton, mutta samalla hieman ylimielinen. Diiva
kuvaa itsensä teoksessa ”villiksi ja rajattomaksi” ja hän käyttää persoonallista
ja ikiomaa kerrontatapaansa, joka lukijan täytyy itse ymmärtää. Se vetoaa
lukijaan siten, että Diivan kuvaukset asioista ja tapahtumista täytyy lukea
rivien välistä. Se tekee kirjan kerronnasta vaikuttavamman, kuin mitä se olisi,
jos kaikki kerrottaisiin liian selkeästi. Diiva toistaa useita lauseita ja
sanoja, joka luo vaikuttavan kuvan asioista ja niiden merkityksestä. Osa
tekstistä on isoilla kirjaimilla tehtyä. Diiva hokee, että maailma on ”PUNAINEN
ja KELTAINEN ja VIHREÄ ja SININEN”, jolla hän tarkoittaa sitä, että
kaikenlaista mahtuu maailmaan, eikä kaikkea voi rajata.
Diiva etsii tietä aikuisuuteen fantasian sekä todellisuuden
aineksien kuroessa hänen lapsuuttaan ja aikuisuuttaan lähemmäksi toisiaan.
Teoksessa vaikutuksen keinona on se, että Diiva pystyy kertomaan
kaikkitietävästi asioita ja tunteita muidenkin hahmojen puolesta, ja tapahtumat
heijastelevat vuoroin välähdyksiä Diivan lapsuudesta ja aikuiseksi tulemisesta
tulevaisuudessa. Diiva kuvastaa kertomusta siitä, että maailmaan mahtuu
monenlaista ja monenlaisia ihmisiä, eikä kaikkien toimintaa, ulkonäköä ja
seksuaalisuutta voi tai edes tarvitse luokitella miksikään. Se kapinoi ja
revittelee, mutta silti hyvän mauan rajoissa.
Teos on yhteydessä varsinkin nykymaailmaan, vaikka se
sijoittuu vahvasti aikojen taakse. Nykymaailmassa ihmiset ovat kokeilunhaluisempia
ja ihmiset pyrkivät suvaitsevaisuuteen kaiken erilaisen ja uuden kohdalla.
Nykymaailmassa on myös paljon samanlaista ”maailman ja rajojen laajentamista”. Pääosin
teos kuitenkin linkittyy vahvasti tavalliseen teinielämään, jossa koetaan
ihastumisia, kokeillaan omia rajoja ja etsitään omaa paikkaa maailmassa muiden arvostelun
ja luokittelun alaisena. Teos pitää myös miettimään rakkautta: onko se
rajoitettua ikään ja sukupuoleen nähden, vai voiko rakastaa yli rajojen,
sääntöjen ja todellisuuden.
