C. Oman elämänsä Phoenix Marvel Girl

Luin Monika Fagerholmin romaanin nimeltään Diiva (1998). Teos ei ole tavanomainen romaani, vaan se on omassa ”hallitussa utopistisuudessaan” kerrottu vaikuttava ja mielipiteitä herättävä teos. Diiva on kaikki voimainen, valtaa käyttävä, todellisuutta ja fantasiaa hallitseva henkilöhahmo, jossa on jotakin yliluonnollista. Hän on lapsuuden ja naiseuden välimaastossa elävä ”tyttönainen”, jota ei voi määritellä, ja joka ei edes itse halua tai osaa määritellä itseään. Hän elää lapsuutensa loppua ja on samalla kurottamassa kohti ”aikuisuuden portteja”. Diiva asuu Vartolanseudulla äitinsä kanssa, käy koulua ja kirjoittaa päiväkirjaa kuten useat samanikäiset tytöt. Hänellä on poikaystävä nimeltään Leo. Diiva isä viettää taiteilijan elämää jossakin kaukana. Diivasta saakin kuvan, että vailla isän auktoriteettia kasvanut tyttö on saanut elää melko vapaasti ja kokeilla rauhassa rajojaan. Diiva ei kuitenkaan ole kertomus mistä tahansa tavallisesta teinitytöstä, vaan tytöstä, jolle kaikki on mahdollista, ja joka haluaa etsiä rajoja itselleen ja maailmalle. Diivan esikuva on sarjakuvahahmo Phoenix Marvel Girl, jonka rajattomuutta hän itse ilmentää kirjassa.

      Diiva on jokseenkin narsistinen hahmo, joka ei itse tiedä, kuka hän vielä on ja kuka hänen täytyisi olla. Diiva etsii paikkaansa maailmassa. Teos on kaikin puolin erilainen ja ajatuksia herättävä kasvutarina. Se vaikutti tunteisiin ja mielipiteisiin usein vahvoin keinoin. Diivalla on teoksessa erilaisia ihmissuhteita, jotka ilmentävät Diivan oikeaa elämää ja siihen sekoittunutta fantasiamaailmaa. Teoksessa ei ole selvää jakoa sille, mikä on totta ja mikä utopiaa. Tunteisiin teos vaikutti siten, että osittain hahmoon oli helppo samaistua ja häntä kohtaan tunsi myötätuntoa, kun Diiva yrittää löytää itseään, eikä halua antaa maailman rajoittaa häntä. Myötätuntoa herätti myös se, kun Diiva epäonnistuu ihmissuhteissaan ja kokee epävarmuutta ja pelkoa maailman ”ennalta määrättyjä” asetelmia ja oletuksia kohtaan. Hänellä monenlaisia ihastuksen kohteita, joiden kautta hän yrittää löytää itseään. Ne kuvastavat teoksessa Diivan lapsuudesta aikuisuuteen pyrkimistä. Eri sukupuolten kanssa jaetut suhteet herättävät mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten ihminen voi toimia ja mikä on hyväksyttävää nykymaailmassa.

      Diivan aikuistumista kuvaa hänen ensirakkautensa, äidinkielen sijaisopettaja Daniel. Diivan suhde omaan opettajaan kuvastaa edelleen Diivan aikuistumista ja jokseenkin puuttuvan isähahmon aiheuttamaa auktoriteetin hakemista. Teoksessa vaikutuksen kohteena ovat tunteet, mielipiteet ja yleisten normien kumoaminen. Diiva seurustelee opettajansa kanssa, mutta teoksessa ei käy ilmi mikä siihen liittyen on totta, ja mikä Diivan omaa kuvitelmaa. Teoksessa vaikuttavaa onkin se, että lukija joutuu itse miettimään, mikä on Diivan mielikuvituksen tuotetta ja mikä ei. Onko hänen kertomuksensa vain kuvitelmaa siitä, mihin hän haluaisi pyrkiä ja miten hän haluaisi koetella rajojaan? Teos puoltaa nuoruuden huumaa ja kokeilunhalua. Se kapinoi yleisiä normeja ja asetelmia kohtaan, ja pyrkii ulos rajoistaan. Teos haluaa herättää mielipiteitä siitä, miten itseään ja seksuaalisuuttaan voi toteuttaa: onko oikein, ettei suostu toisten rajaamaksi, tai haluaa rakastaa kaikenlaisia ihmisiä sukupuolesta ja iästä huolimatta?

       Toisinaan teoksessa ärsyttää se, kuinka Diiva ei halua löytää ”omia rajojaan” ja asettua tiettyyn rooliin. Hän haluaa tehdä ja myös tekee mitä vain, koska on kaunis ja rajoittamaton. Hän seurustelee jo ,mutta on puhtaan viaton ja vielä lapsi. Teoksessa inhottaa se, että Diiva on vasta neljäntoista ikävuoden tienoilla, mutta on silti niin varhaiskypsä lapsellisuudessaan. Hahmona hän on ihailtavan suora ja peloton, mutta samalla hieman ylimielinen. Diiva kuvaa itsensä teoksessa ”villiksi ja rajattomaksi” ja hän käyttää persoonallista ja ikiomaa kerrontatapaansa, joka lukijan täytyy itse ymmärtää. Se vetoaa lukijaan siten, että Diivan kuvaukset asioista ja tapahtumista täytyy lukea rivien välistä. Se tekee kirjan kerronnasta vaikuttavamman, kuin mitä se olisi, jos kaikki kerrottaisiin liian selkeästi. Diiva toistaa useita lauseita ja sanoja, joka luo vaikuttavan kuvan asioista ja niiden merkityksestä. Osa tekstistä on isoilla kirjaimilla tehtyä. Diiva hokee, että maailma on ”PUNAINEN ja KELTAINEN ja VIHREÄ ja SININEN”, jolla hän tarkoittaa sitä, että kaikenlaista mahtuu maailmaan, eikä kaikkea voi rajata.

         Diiva etsii tietä aikuisuuteen fantasian sekä todellisuuden aineksien kuroessa hänen lapsuuttaan ja aikuisuuttaan lähemmäksi toisiaan. Teoksessa vaikutuksen keinona on se, että Diiva pystyy kertomaan kaikkitietävästi asioita ja tunteita muidenkin hahmojen puolesta, ja tapahtumat heijastelevat vuoroin välähdyksiä Diivan lapsuudesta ja aikuiseksi tulemisesta tulevaisuudessa. Diiva kuvastaa kertomusta siitä, että maailmaan mahtuu monenlaista ja monenlaisia ihmisiä, eikä kaikkien toimintaa, ulkonäköä ja seksuaalisuutta voi tai edes tarvitse luokitella miksikään. Se kapinoi ja revittelee, mutta silti hyvän mauan rajoissa.

          Teos on yhteydessä varsinkin nykymaailmaan, vaikka se sijoittuu vahvasti aikojen taakse. Nykymaailmassa ihmiset ovat kokeilunhaluisempia ja ihmiset pyrkivät suvaitsevaisuuteen kaiken erilaisen ja uuden kohdalla. Nykymaailmassa on myös paljon samanlaista ”maailman ja rajojen laajentamista”. Pääosin teos kuitenkin linkittyy vahvasti tavalliseen teinielämään, jossa koetaan ihastumisia, kokeillaan omia rajoja ja etsitään omaa paikkaa maailmassa muiden arvostelun ja luokittelun alaisena. Teos pitää myös miettimään rakkautta: onko se rajoitettua ikään ja sukupuoleen nähden, vai voiko rakastaa yli rajojen, sääntöjen ja todellisuuden.