Ujon siilin rohkea sydän

Metsäneläimillä oli tapana kokoontua puhumaan yhdessä metsänsä ja yhteisönsä hyvinvoinnista ja yhteisitä päätöksistä. Kokousta johti metsän viisain eläin ja koko yhteisön johtaja; Herra Huuhkaja. Hänen viisaudellaan ja tarkkasilmäisyydellään metsä oli hyvä paikka asua ja elää. Nyt yhteisenä päätöksenaiheena oli valita metsälle uusi sanansaattaja, jonka tehtävänä oli viedä ja tuoda tietoa eri metsän kansojen välillä. Uusi sanasaattaja tuli määrätä metsäneläinten joukosta niin, että kaikki halukkaat saisivat mahdollisuuden osallistua, ja että kaikilla eläinlajeilla olisi oma edustajansa. Uuden sanansaattajan oli määrä käydä tapaamassa viereisen metsäkansan uutta johtajaa, ja saada myös hänen hyväksyntänsä naapuri kansan sanansaattajaksi. Tämä tapahtui kilpailun kautta, jossa eläimet kilpailivat vastakkain parhaan sanansaattajan asemasta. Tehtävä ei ollut helppo, sillä matka johtajan luo oli pitkä ja kivinen. Kilpailuun ilmoittautui kaikkien yllätykseksi metsän ujoin eläin; siili. Muut eläimet vain naureskelivat ääneen, kun siili ilmoittautui osallistuvansa kilpailuun. Hän ei kuitenkaan piitannut muiden arvostelusta, vaan päätti lähteä matkaan urhoollisesti. Muut eläimet ihmettelivät, miten niin pieni, vaatimaton ja voimaton eläin saattoi osallistua kilpailuun. Hänethän voittaisi kuka tahansa rohkeampi, ketterämpi ja viisaampi eläin. Kun tuli viimein siilin vuoro lähteä matkaan, muut eläimet haukkuivat häntä ääneen. Hevoset hirnuivat, linnut juorusivat ja harakat räkättivät onnettomalle siilille. Kun siili lähti matkaan, hän juoksi ketterästi metsien halki pienillä jaloillaan, taittui notkeasti aitojen ali, ui vikkelästi joen ylitse, ja kiipesi jopa aidan toiselle puolelle. Kun pitkä ja raskas matka oli viimein taitettu, siili saapui johtajan luokse. Johtaja katsoi siiliä ihaillen, ja kertoi tämän suoriutuneen uskomattoman rohkeasti. Ujoudestaan huolimatta siili oli kohdannut pelottavat haasteet, ja hänen pienuutensa olikin vain valttia. Ujon siilin sisimmässä sykki vahva ja rohkea sydän. Johtaja kertoi siilille, että muut eläimet olivat olleet varmoja voitostaan, mutta samanlaista sisua ja lempeää mielentahtoa heissä ei ollut. Ujo siili sopisi loistavasti sanansaattajaksi, eikä varmasti vuotaisi tietojaan muille eläimille. Onnellisena siili palasi takaisin omaan kotimetsäänsä, ja muut eläimet eivät olleet aluksi uskoa korviaan, mutta lopulta ymmärsivät oman ennakkoluuloisuutensa, ja pyysivät siililtä anteeksi. Siitä lähtien eläimet olivat entistäkin ylpeämpiä, kun heidän asioitaan oli hoitamassa tunnollinen ja sisukas siili.

Älä ylenkatso muita

Älä tuomitse ketään tuntematta tätä/ ulkonäön perusteella

Missä on tahto, siinä on tie

Tekstin tyyli

Tekstin tyyli tarkoittaa yksinkertaisesti määriteltynä tekstissä olevaa ilmaisu-/ sanomistapaa, mutta laajan kokonaisuutensa vuoksi  voidaan sanoa sen olevan lopputulos siitä, mitä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan. Se on esim. puhujalle tai aikakaudelle tyypillinen ilmaisutapa, jossa tietyt kielelliset ominaispiirteet toistuvat. Tyyli tulee ilmi erilaisissa muodoissa, kuten sanavalinnoissa, lauseiden rakenteissa, keronnan sävyssä, kuvituksessa ja tekstin asettelussa.Tyyliin vaikuttavat osaltaan myös tekstin julkaisuympäristö, kirjoittajan oma persoonallisuus sekä tekstilajit. Tyyli voi olla esitystavaltaan asiayhteyteensä sopiva, tai yllättävä. Jokaisella tyylillä on omat ominaispiirteensä, jotka tulevat ilmi tiettyä tyyliä edustavassa kirjoitusasussa. Erilaisia tyylejä ovat mm. neutraali tyyli (esitysyhteydessään huomaamaton) ja kohosteinen tyyli (asiayhteydestään poikkeava, erilainen).

C. Oman elämänsä Phoenix Marvel Girl

Luin Monika Fagerholmin romaanin nimeltään Diiva (1998). Teos ei ole tavanomainen romaani, vaan se on omassa ”hallitussa utopistisuudessaan” kerrottu vaikuttava ja mielipiteitä herättävä teos. Diiva on kaikki voimainen, valtaa käyttävä, todellisuutta ja fantasiaa hallitseva henkilöhahmo, jossa on jotakin yliluonnollista. Hän on lapsuuden ja naiseuden välimaastossa elävä ”tyttönainen”, jota ei voi määritellä, ja joka ei edes itse halua tai osaa määritellä itseään. Hän elää lapsuutensa loppua ja on samalla kurottamassa kohti ”aikuisuuden portteja”. Diiva asuu Vartolanseudulla äitinsä kanssa, käy koulua ja kirjoittaa päiväkirjaa kuten useat samanikäiset tytöt. Hänellä on poikaystävä nimeltään Leo. Diiva isä viettää taiteilijan elämää jossakin kaukana. Diivasta saakin kuvan, että vailla isän auktoriteettia kasvanut tyttö on saanut elää melko vapaasti ja kokeilla rauhassa rajojaan. Diiva ei kuitenkaan ole kertomus mistä tahansa tavallisesta teinitytöstä, vaan tytöstä, jolle kaikki on mahdollista, ja joka haluaa etsiä rajoja itselleen ja maailmalle. Diivan esikuva on sarjakuvahahmo Phoenix Marvel Girl, jonka rajattomuutta hän itse ilmentää kirjassa.

      Diiva on jokseenkin narsistinen hahmo, joka ei itse tiedä, kuka hän vielä on ja kuka hänen täytyisi olla. Diiva etsii paikkaansa maailmassa. Teos on kaikin puolin erilainen ja ajatuksia herättävä kasvutarina. Se vaikutti tunteisiin ja mielipiteisiin usein vahvoin keinoin. Diivalla on teoksessa erilaisia ihmissuhteita, jotka ilmentävät Diivan oikeaa elämää ja siihen sekoittunutta fantasiamaailmaa. Teoksessa ei ole selvää jakoa sille, mikä on totta ja mikä utopiaa. Tunteisiin teos vaikutti siten, että osittain hahmoon oli helppo samaistua ja häntä kohtaan tunsi myötätuntoa, kun Diiva yrittää löytää itseään, eikä halua antaa maailman rajoittaa häntä. Myötätuntoa herätti myös se, kun Diiva epäonnistuu ihmissuhteissaan ja kokee epävarmuutta ja pelkoa maailman ”ennalta määrättyjä” asetelmia ja oletuksia kohtaan. Hänellä monenlaisia ihastuksen kohteita, joiden kautta hän yrittää löytää itseään. Ne kuvastavat teoksessa Diivan lapsuudesta aikuisuuteen pyrkimistä. Eri sukupuolten kanssa jaetut suhteet herättävät mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten ihminen voi toimia ja mikä on hyväksyttävää nykymaailmassa.

      Diivan aikuistumista kuvaa hänen ensirakkautensa, äidinkielen sijaisopettaja Daniel. Diivan suhde omaan opettajaan kuvastaa edelleen Diivan aikuistumista ja jokseenkin puuttuvan isähahmon aiheuttamaa auktoriteetin hakemista. Teoksessa vaikutuksen kohteena ovat tunteet, mielipiteet ja yleisten normien kumoaminen. Diiva seurustelee opettajansa kanssa, mutta teoksessa ei käy ilmi mikä siihen liittyen on totta, ja mikä Diivan omaa kuvitelmaa. Teoksessa vaikuttavaa onkin se, että lukija joutuu itse miettimään, mikä on Diivan mielikuvituksen tuotetta ja mikä ei. Onko hänen kertomuksensa vain kuvitelmaa siitä, mihin hän haluaisi pyrkiä ja miten hän haluaisi koetella rajojaan? Teos puoltaa nuoruuden huumaa ja kokeilunhalua. Se kapinoi yleisiä normeja ja asetelmia kohtaan, ja pyrkii ulos rajoistaan. Teos haluaa herättää mielipiteitä siitä, miten itseään ja seksuaalisuuttaan voi toteuttaa: onko oikein, ettei suostu toisten rajaamaksi, tai haluaa rakastaa kaikenlaisia ihmisiä sukupuolesta ja iästä huolimatta?

       Toisinaan teoksessa ärsyttää se, kuinka Diiva ei halua löytää ”omia rajojaan” ja asettua tiettyyn rooliin. Hän haluaa tehdä ja myös tekee mitä vain, koska on kaunis ja rajoittamaton. Hän seurustelee jo ,mutta on puhtaan viaton ja vielä lapsi. Teoksessa inhottaa se, että Diiva on vasta neljäntoista ikävuoden tienoilla, mutta on silti niin varhaiskypsä lapsellisuudessaan. Hahmona hän on ihailtavan suora ja peloton, mutta samalla hieman ylimielinen. Diiva kuvaa itsensä teoksessa ”villiksi ja rajattomaksi” ja hän käyttää persoonallista ja ikiomaa kerrontatapaansa, joka lukijan täytyy itse ymmärtää. Se vetoaa lukijaan siten, että Diivan kuvaukset asioista ja tapahtumista täytyy lukea rivien välistä. Se tekee kirjan kerronnasta vaikuttavamman, kuin mitä se olisi, jos kaikki kerrottaisiin liian selkeästi. Diiva toistaa useita lauseita ja sanoja, joka luo vaikuttavan kuvan asioista ja niiden merkityksestä. Osa tekstistä on isoilla kirjaimilla tehtyä. Diiva hokee, että maailma on ”PUNAINEN ja KELTAINEN ja VIHREÄ ja SININEN”, jolla hän tarkoittaa sitä, että kaikenlaista mahtuu maailmaan, eikä kaikkea voi rajata.

         Diiva etsii tietä aikuisuuteen fantasian sekä todellisuuden aineksien kuroessa hänen lapsuuttaan ja aikuisuuttaan lähemmäksi toisiaan. Teoksessa vaikutuksen keinona on se, että Diiva pystyy kertomaan kaikkitietävästi asioita ja tunteita muidenkin hahmojen puolesta, ja tapahtumat heijastelevat vuoroin välähdyksiä Diivan lapsuudesta ja aikuiseksi tulemisesta tulevaisuudessa. Diiva kuvastaa kertomusta siitä, että maailmaan mahtuu monenlaista ja monenlaisia ihmisiä, eikä kaikkien toimintaa, ulkonäköä ja seksuaalisuutta voi tai edes tarvitse luokitella miksikään. Se kapinoi ja revittelee, mutta silti hyvän mauan rajoissa.

          Teos on yhteydessä varsinkin nykymaailmaan, vaikka se sijoittuu vahvasti aikojen taakse. Nykymaailmassa ihmiset ovat kokeilunhaluisempia ja ihmiset pyrkivät suvaitsevaisuuteen kaiken erilaisen ja uuden kohdalla. Nykymaailmassa on myös paljon samanlaista ”maailman ja rajojen laajentamista”. Pääosin teos kuitenkin linkittyy vahvasti tavalliseen teinielämään, jossa koetaan ihastumisia, kokeillaan omia rajoja ja etsitään omaa paikkaa maailmassa muiden arvostelun ja luokittelun alaisena. Teos pitää myös miettimään rakkautta: onko se rajoitettua ikään ja sukupuoleen nähden, vai voiko rakastaa yli rajojen, sääntöjen ja todellisuuden.

Millainen on elokuva arvostelu?

Elokuva-arvostelut rakentuvat melko samanlaisella kaavalla; niissä "avataan" elokuvan keskeinen idea, kerrotaan juonesta pääasiat, arvostellaan näyttelijöiden suorituksia ja puhutaan elokuva efektien laadusta.                                                                                                                                    
     Elokuva-arvostelut ovat kuitenkin kieleltään melko "epävirallisia", vaikka niissä   arvioidaankin asiapohjalta jotakin elokuvaa. Tämä näkyy esim. arvostelujen kielessä, jossa on leikittelyä, huumoria ja puhekieltä. Arvostelija kertookin  elokuvasta omaa mielipidettään, joten tekstin tyyli voi olla hyvinkin erilaista kirjoittajasta riippuen. Arvosteluissa itse elokuvasanasto jää hyvinkin vähälle, eikä siitä puhuta hienommilla ammattisanoilla. Luultavasti siksi, että lukijat eivät niitä ymmärtäisi, eikä kirjoittajan ole tarkoitus avata lukijoille elokuvasanastoa, vaan elokuvan juoni.                                                                  
   
     Elokuvan sisällöstä keskitytään kertomaan vain tärkeimmät asiat niin, että lukija pääsee selville elokuvan maailmasta, hahmoista ja juonesta. Liikaa niistäkään kirjoittaja ei tietenkään voi paljastaa. Arvostelu kertoo kyseisen henkilön näkökulman elokuvan laadusta ja katsomis kannattavuudesta. Elokuvasta ei paljasteta mitään ylimääräistä, jotta katsoja voisi itse päätellä haluaako katsoa elokuvan, vai tyssääkö kiinnostavuus jo pelkän arvostelun lukemisen perusteella. Jos arvosteltava elokuva kuuluu esim. johonkin elokuva trilogiaan, sitä voidaan arvostelussa verrata myös edeltäjiinsä. Jos elokuva on uusio versio jostakin vanhasta elokuvasta, tai sitä voi verrata toiseen samankaltaiseen elokuvaan, arvostelija kertoo yleensä mielipiteensä elokuvan onnistuneisuudesta niihin verrattuna.



(Lähteinä: Dome.fi, elokuva-arvostelut:Mahtava Oz on modernilla tekniikalla toteutettu hyvän mielen hömppäpastissi, Guillermo del Toron tuottama Mama on tahattoman koomista tusinakauhua ja Hannu ja Kerttu: Noitajahti 3D kakkaa katsojan silmään.)

Käsikirjoitus harjoitus

Kohtaus 3. INT

kuva 1 Varkaat jatkavat talon tutkimista puhelimen soimisesta huolimatta (kokokuva, jossa näkyy talo ja huoneisto, missä varkaat ovat)
kuva 2 Varkaat lähestyvät kiinnostavan näköistä kaappia olohuoneessa, joka on täynnä arvoesineitä (lähikuva kaapista, jota varkaat lähestyvät)

Varas 1: Ruvetaan hommiin, ennen kuin ne palaavat! (lähikuva varkaan suusta, joka puhuu musta hiihtopipo päässään)

kuva 3 Varkaat ottavat isot säkit esiin, ja alkavat paiskoa tavaroita mukaansa (puolikuva varkaista, jotka ottavat tavaroita kaapista)

Kohtaus 4. INT

kuva 1 Varkaat ovat tyhjentäneet kaapin (lähikuva tyhjästä kaapista)
kuva 2 Varkaat päättävät lähteä tutkimaan yläkertaa (kokokuva, jossa varkaat kipuavat portaita)
kuva 3 Varkaat kävelevät hiljaa portaissa ja vilkuilevat ympärilleen (lähikuvaa varkaiden jaloista ja ilmeistä)
kuva 4 Jostain kuuluu lattian narahdus, ja varkaat säikähtävät (puolikuva varkaista, jotka pysähtyvät pelokkaina)

Varas 2: Onko täällä joku? (lähikuvaa/puolikuvaa keskustelevista varkaista)

Edgar Allan Poe - Novelleja

julkaisuvuosi: 1984
sivumäärä: 169

Miksi: Valitsin kyseisen teoksen, koska se tuntui mahdollisista vaihtoehdoista kaikista kiinnostavammalta. Muut kirjat vaikuttivat melko yksinkertaisilta ja realistisilta, joten itseäni kiinnosti enemmän epärealistinen ja yliluonnollinen kerrontatyyli, jossa on ripaus jännitystä.

Lyhyesti: Edgar Allan Poen novelleja, jotka kertovat erilaisista jännittävistä seikkailuista. Novelleissa esiintyy outoja, yliluonnollisia ja pelottavia ilmiöitä ja asioita. Esim. pakoyritys tappolaitteesta, elävä kullasta tehty kuoriainen ja oman itsensä kuoleman katsominen novellissa, jossa päähenkilön kaksoisolento kuvastaa häntä itseään.

Fiilis: Kirjasta sai aluksi sellaisen kuvan, että se on jännittävä, ja että siinä esiintyy kauhua. Se oli kuitenkin hyvin erilainen kuin luulin, sillä kirjailijan elinaikana jännityksestä ja kauhusta oli luultavasti aika erilainen käsitys. Kirjassa oli jännitystä, mutta vain joissakin novelleissa, ja yliluonnollisuuttakin esiintyi loppujen lopuksi aika vähän. Pelottavuus ja jännitys ilmeni novelleissa enemmänkin itse niiden ideoissa, eikä niinkään kuvailussa. Novellien yleistunnelma oli kuitenkin aika tiivis ja pelko kietoutui osaan novelleista. Kirjan novelleista vain muutama oli kiinnostavia (William Wilson, kuilu ja heiluri) joissa ilmeni pelko, kauhu ja jännitys. Toisaalta  en pidä yhtään kauhusta, joten oli hyvä, että kirjan "kauhu" oli enemmänkin jännitystä. Kirjailijalla on ilmeisesti ollut aika jännittävä tapa katsoa kauhua ja hän piti kaikesta sairaalloisesta ja oudosta, kun haluaa kirjoittaa oman kuoleman näkevästä ja tappolaitteesta paenneesta henkilöstä. Suurin osa novelleista oli muutenkin aika epäselviä juoneltaan, ja niitä piti lukea joistakin kohdista uudelleen, että ymmärsi niiden merkityksen. Novellien hahmot eivät olleet mitenkään tavanomaisesta poikkeavia, vaan aika tavanomaisia ja persoonattomia. Novelleja lukiessani ainakin itse sain sellaisen jatkuvan mielikuvan, että kirjailija olisi kuvastanut itsensä monesti päähenkilöksi, vaikkei niin missään mainita. Novellit olivat hyvin erityylisiä ja niissä pompittiin asiasta ja aiheesta toiseen aika paljonkin. (viidakkoseikkailuja, meressä sukeltamista, hullujenhuone..) Kirja jäi aika sekavaksi eikä se herättänyt paljoakaan ajatuksia tai tunteita. Kirjailijan muut teokset voisivat mahdollisesti olla kiinnostavampia. En erityisesti suosittele kirjaa kenellekään, mutta toisaalta joku muu voisi arvostaa sitä ja sen ideaa enemmän, ja saada novelleista enemmän irti.

Kesäillan loisteessa

     Kesäillan hämärtyessä, taivaanranta maalautui hämyiseen purppuraan. Utuisten poutapilvien takaa erotti vielä oranssina hohtavat auringon viimesäteet, jotka kurottelivat kasvoilleni ja maalasivat pronssista hohtoa poskelleni. Istuin omiin ajatuksiini uppoutuneena auton takapenkillä, ja kuuntelin kuin transsissa musiikkia soittimestani. Olimme menossa uimaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle rannalle.                                                                                                                                                                                                                                      

    Äiti lauloi radiossa soivaa kesäisen kevyttä pop kappaletta ja pikkusisko istui vieressäni nyppimässä päivänkakkaran terälehtiä avonaisesta auton ikkunasta ulos. 

Meillä olisi aikaa vaikka millä mitalla, olihan kesä.                                                           

    
    Yht`äkkiä pikkusisko muistaa viimekesänä tapahtuneen mökkireissun, kun ajeltiin samanlaisena iltana mummomme mökille merenrannan tuntumaan. Siellä pikkusisko sai juoksennella paljain jaloin päivät pitkät niin, että vaaleat kutrit vain leijuivat kevyessä kesätuulessa. Hän kävi uimassa monta kertaa helmien lailla kimaltavassa rantavedessä, ja keräsi simpukan kuoria menninkäisille kodiksi. Onneksi en itsekkään ollut siihen vielä liian vanha, minä tuumailin. 

    

    Äiti katsoi tyytyväisenä ikkunasta loimottavia auringon viimesäteitä, jotka saivat hänen hiuksensa hohtamaan kuparisen sävyisinä. Taivas näytti hänestä erittäin kauniilta, vielä puuttui sateenkaari, joka värittäisi taivaanrannan maalikankaan taideteokseksi.  Oli kulunut jo 15 minuuttia. Kohta olisimme jo perillä.

    

    Vieläkään ei ollut pimeää, olihan kesäilta. Saavuimme viimein rannalle ja juoksimme mitä pikimmiten uimaan. Vesi kimmelsi jälleen tuhannen helmen lailla, ja lasten nauru kantautui vetten yli saaristoon asti.